Koirien lihavuus

Lihavuus on terveysriski koirallakin

Tehdäänpä aluksi pieni testi: mene seisovan koirasi luokse ja laita kätesi sen kyljille. Pujota sormesi sen turkin joukkoon ja liikuttele niitä eteen ja taakse koiran kylkiä pitkin. Onko nahkan ja luiden välissä "pehmustekerros"? Erotatko kylkiluut vasta huolellisen painelun ja runsaan mielikuvituksen käytön jälkeen?

Jos vastasit yllä oleviin kysymyksiin "kyllä", on koirasi ylipainoinen. Koiran ihannepainoa ei voida katsoa taulukoista tai rotumääritelmistä, vaan helpoimmin sen saa selville katsomalla ja tunnustelemalla kyseistä yksilöä. Hyväkuntoisen koiran kylkiluut eivät törrötä nahan läpi eivätkä tunnu terävinä, mutta erottuvat vaivatta kosketeltaessa.

Kuvissa sama lapinporokoira kolmen kuukauden välein kuvattuna. Normaalipainoisena koira muuttui paljon iloisemmaksi, reippaammaksi ja toimeliaammaksi, vaikka painoa pudotettiin vain kaksi kiloa.

Jos oma arvostelukyky asiassa epäilyttää, kannattaa muiden eläinlääkärikäyntien yhteydessä kysyä ammattilaisen mielipidettä koiran painosta. Ikävä kyllä monet eläinlääkärit eivät erikseen kysymättä huomauta koiran lihavuudesta. Lemmikin ylipaino on joillekin ihmisille niin herkkä asia, että lääkärit saattavat mieluummin pitää mielipiteensä ominaan kuin riskeeraavat maksavan asiakkaan menetyksen.

Ylipainon haittoja

Ylipaino aiheuttaa koirille monia terveysriskejä. Itsestään selvää on, että paino rasittaa luustoa ja niveliä. Erityisen tärkeää hoikkana pysyminen on kasvuiässä olevalla pennulla ja sellaisilla koirilla, joilla jo on nivelvaivoja, jotta kivuliailta muutoksilta voitaisiin välttyä, tai jotta jo syntyneet eivät enää pahenisi. Saki Paatsaman sanoin "tervettä pennun pyöreyttä" ei ole olemassakaan.

Luiden ja rustojen lisäksi myös sisäelimet, kuten sydän, maksa, munuaiset, haima ja keuhkot kuormittuvat ylipainon seurauksena, eivätkä liiat kilot tiedä hyvää verenkierrollekaan. Lyhyesti sanottuna moni koiralleen hyvää tarkoittava ihminen tappaa lemmikkinsä rakkaudella heltymällä sen kerjäävän katseen edessä.

Jos koiralla on muitakin tehtäviä kuin seuralaisena olo, on kiloista ylimääräistä riesaa. Harrastus- ja työkoirien innokkuus, kestävyys ja nopeus heikkenevät usein samaan tahtiin kuin painoa tulee lisää. Ennen kuin moittii käyttökoiraansa laiskaksi, kannattaa tarkastaa, ettei koiran ruokinnassa ja ulkoiluttamisessa ole parantamisen varaa. Huippusuorituksiin vaaditaan huippukuntoa! Monella koiralla tuntuu jo kilon, parin lihominen huomattavana vauhdin vähenemisenä esim. agilityssä. Jalostusnartuilla merkittävä lihavuus aiheuttaa usein tiinehtymisongelmia ja synnytysvaikeuksia.

Näyttelyt poikkeavat muista harrastuslajeista siinä, että niissä pienestä lihavuudesta on ikävän usein enemmän hyötyä kuin haittaa tuomareiden palkitessa "näyttäviä", massavia koiria. Jokaisen kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan kumpi on tärkeämpää: mahdollinen näyttelypalkinto vai koiran terveys.

Koirat itse eivät terveyshaitoista tiedä tai harrastustuloksista välitä, mutta lihominen tuntuu myös koiran jokapäiväisessä elämässä. Koirat on luotu liikkumaan, mutta reilusti ylipainoinen koira ei pysty tästä synnyinlahjastaan nauttimaan, ainakaan täysin rinnoin. Oman koiransa liikunnan riemun vähenemistä lihomisen myötä ei välttämättä huomaa itse, jos se tapahtuu pikkuhiljaa. Sen sijaan elämän laadun parantumisen kyllä huomaa koiran laihtuessa!

Miksi koirat lihovat?

Yleisin ja yksinkertaisin syy koiran lihomiseen on se, että se saa ravinnostaan enemmän energiaa kuin mitä se kuluttaa. Esimerkiksi monet lappalaiskoirat tuntuvat olevan paitsi pohjattoman ahneita, myös erittäin taitavia käyttämään ruoan tehokkaasti hyväkseen. Vähän liikkuva aikuinen lapinkoiranarttu voi tulla toimeen uskomattoman pienillä ruoka-annoksilla!

Jos koira lihoo siitä huolimatta, että se ei saa liikaa ruokaa, voi syy olla jostain sairaudesta johtuva. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, munasarjojen vajaatoiminta, haimakasvaimet, munuaisvika, sydänvika ja maksavika voivat aiheuttaa lihomista. Tällöin ei tietenkään koiraa pidä alkaa laihduttamaan itsekseen, vaan vaiva on tutkittava eläinlääkärin kanssa.

Aloita ruokaremontilla

Kuten niin monessa muussakin terveysvaivassa tai käytösongelmassa, myös lihavuudessa pätee nyrkkisääntö: ennaltaehkäisy on helpompaa kuin jo syntyneen ongelman parantaminen. Lihomiseen taipuvaiset koirat keräävät kiloja yllättävänkin nopeasti, joten koiraa rapsutellessa kannattaa viikoittain tunnustella myös laihuusaste. Jos koira tuntuu pyöristyneen, yksinkertaisesti vähennetään sille annettavan ruoan määrää hieman ja mahdollisesti lisätään liikuntaa.

Jo lihomaan päässeen koiran laihdutusurakan aluksi kannattaa kartoittaa koiran päivän mittaan saaman ravinnon määrä ja energiankulutus. Koiran ruokakupista saaman ruoan määrän ja laadun lisäksi on tutkittava, ketkä kaikki antavat koiralle makupaloja päivän mittaan, pääseekö koira varastamaan esim. kissojen ruoat jne. Kannattaa myös tarkkailla, minkä verran koiran kanssa ulkoillaan, onko ulkoilu reipasta kävelyä vaiko ajan kanssa tallustelua, jolloin kilometrejä ei juuri kerry vaikka ajallisesti koira lenkkeilee riittävästi.

Laihduttaminen onnistuu koiran ruokavaliota muuttamalla paremmin kuin pelkästään liikuntaa lisäämällä. Jos koiraa ruokitaan teollisilla valmisruoilla, on helppo joko pienentää nykyisen ruoan annostusta noin neljänneksellä tai siirtyä kevytvaihtoehtoon. Kannattaa myös huomata, että kuivamuonapussien kyljessä annetut annosteluohjeet ovat yleensä todella reippaasti ylimitoitettuja keskivertokoiralle! Kotiruokaa syövällä koiralla kuppia voi täyttää kuitupitoisilla ruoilla kuten keitetyillä kasviksilla tai leseillä, ja antaa valkuaislähteenä laihaa lihaa tai kalaa rasvaisten herkkujen sijasta.

Yhden suuren aterian sijasta laihduttavan koiran päivän ruokamäärä kannattaa jakaa pieniin annoksiin, ettei näläntunne vaivaa kovin paljoa. Makupalojen tai ihmisruoantähteiden antamista ei tarvitse jättää välttämättä pois, kunhan niiden määrän muistaa vähentää koiran muusta päivän annoksesta. Yksi vaihtoehto on mitata päivän ruoat valmiiksi aamulla astiaan, ja ottaa siitä päivän mittaan makupaloja. Sen, mitä jää jäljelle, voi antaa iltaruokana – näin koiraansa voi hemmotella päivän mittaan, eikä sen ruokavalio ole yhtään epäterveellisempi kuin pelkästään kahdesti päivässä ruokansa kupista syövällä.

Liikuntaa, mutta ei liikaa

Koiran laihdutuskuuria ei kannata aloittaa vimmaisella lenkkeilyttämisellä, vaan liikunnan määrää tulee lisätä varovasti, etenkin jos koira on vanha, sairas tai todella reilusti ylipainoinen. Tarkoituksena ei ole hankkia koiralle rasitusvammoja, vaan vähitellen kohottaa sen kuntoa painon laskiessa. Pyörän vierellä juoksuttaminen, agility, vedätys ja vastaavanlaiset "tosi-urheilut" kannattaa aloittaa vasta sitten, kun koira on normaalipainoinen.

Eteenpäin

Painon putoamista kannattaa seurata punnitsemalla koira viikoittain. Painon pudotuksen ei tarvitse olla (eikä sen ole hyväkään olla) kovin rajua, mutta etenemisen pitäisi olla tasaista ja jatkuvaa, kunnes tavoite saavutetaan. Jos laihdutus kestää pitkään, pitää huolehtia siitä, että koira saa kuitenkin ruoastaan riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita.

Kun ihannepainoon on päästy, etsitään kokeilemalla ylläpitoannostus, jolla koira ei enää laihdu, muttei liho uudestaankaan. Selvää lienee, ettei rasvaisten tai sokeristen makupalojen antamiseen kannata palata nytkään, ettei paino lähde nousemaan.

On jokaisen ihmisen oma asia, millaisia elämäntapoja itse noudattaa, mutta ei ole jokaisen oma asia, millaisessa kunnossa koiransa pitää. Koirat ovat niin ruokinnan kuin liikunnan suhteen omistajansa armoilla, joten meidän velvollisuutemme on pitää niistä huolta niin hyvin kuin pystymme. Hoikka koira jaksaa nauttia elämästään monipuolisesti, ja todennäköisesti sen elämä on myös pitempi kuin lihavaksi syötetyn lajikumppaninsa.