Lyhyt johdatus naksutinkoulutukseen
Naksutinkoulutuksen (clicker training) nimi tulee siinä käytetystä pienestä esineestä, naksuttimesta, jonka metallikielen painamisesta kuuluu terävä ääni. Naksuttimen voi toki korvata millä tahansa vastaavalla välineellä, jolla saa aikaan nopeasti selkeän äänimerkin, esim. pillillä. Muussa kuin erittäin tarkkaa ajoitusta vaativassa työskentelyssä voi naksuttimen korvata myös jollakin "naksusanalla": naksuttimen tapaan koiralle opetettavalla ja samojen sääntöjen mukaan käytettävällä, lyhyellä palkkaussanalla (esim. "hyvä", "yes" tai vaikka "jip"). Vaikka käyttäisikin itse naksutinta, kannattaa silti opettaa "naksusanan" naksuttimen lisäksi. Siitä on paljon hyötyä sellaisissa koulutustilanteissa, joissa naksutin ei ole saatavilla, kädet eivät riitä, tai täsmällinen ajoitus ei ole niin tärkeää.
Naksutinkoulutus perustuu koiralle opetettavan ehdollisen vahvisteen käyttöön. Opettamalla koiralle signaalin, jonka se yhdistää palkkioon, saadaan koira palkittua täsmälleen sillä hetkellä, kun se toimii oikein. Tällöin oppiminen nopeutuu. Naksutinta voidaan käyttää uusien asioiden opettamiseen, jonkin käyttäytymisen vahvistamiseen, tai jo opittujen suoritusten hiomiseen. Sitä ei tarvita jatkuvasti ja joka tilanteessa, kun koiran kanssa työskennellään.
Naksuttimella opetettaessa koiraa ei pakoteta tekemään jotain, vaan sen annetaan itse oivaltaa, mitä siltä odotetaan. Uutta asiaa opetettaessa käskyjä EI käytetä: suoritukselle annetaan nimi (usein puhutaan "vihjeestä", engl. cue) vasta, kun koira on oivaltanut, mitä siltä odotetaan. Käskystä ei ole mitään hyötyä niin kauan kuin koira ei tiedä mitä se tarkoittaa. Harjoittelussa koiraa ei rangaista, vaan vain huolehditaan, ettei se saa palkkaa ei-toivotusta käytöksestä. (Naksutinkoulutus ei kuitenkaan merkitse "vapaata" kasvatusta, vaan koirilla on normaalit rajat ja säännöt.) Huomaa myös, että naksautus lopettaa aina liikkeen: sen kuultuaan koira saa keskeyttää tekemisensä ja ottaa palkkion, liikettä ei siis tarvitse tehdä loppuun asti ennen vapautusta.
Aloitus:
Ensin koira ehdollisetetaan naksuttimelle (tai naksusanaan!). Tämä tapahtuu yksinkertaisesti naksauttamalla naksutinta (tai sanomalla sana) ja antamalla koiralle välittämästi makupala. Toista tätä useita kertoja eri tilanteissa, kunnes koirasi omissa mietteissään ollessaankin reagoi naksautukseen valpastumalla ja odottamalla palkkaa. Makupalojen on hyvä olla pieniä (ettei koira tule heti kylläiseksi) ja koiran lempiherkkua. Ruoka-aikoja edeltävä nälkäisyys kannattaa käyttää hyväksi, samoin voit naksauttaa antaessasi koiralle ruokakupin. Myöhemmin naksuun voi yhdistää useita erilaisia palkintoja, kuten esim. leikkimisen, jolloin sen merkitys koiralle tulee vahvaksi myös silloin, kun se ei ole nälkäinen. (Toiset suosittelevat erilaisille palkkaustavoille erilaisia signaaleja, esim. naksuttimen ääni namille, vihellys leikkipalkalle jne.)
Koira palkitaan naksauksen kuuluttua makupalalla/lelulla tms. myös sen jo opittua naksun merkityksen. Vaikka naksaus ilman sitä seuraavaa makupalaa toimii muutamia kertoja toivotulla tavalla, se menettäisi nopeasti merkityksensä koiran mielessä, jos siitä ei seuraisikaan varsinaista palkkiota. Ajattele naksausta paremminkin "NYT teit oikein!" -merkkinä, sen jälkeen on aikaa hoitaa varsinainen palkitseminen. Jos et halua vielä palkata koiraa, vaan vain kannustaa sitä jatkamaan, tee tämä yksinkertaisesti kehumalla koiraa, ei naksauttamalla. Jokaisen naksautuksen jälkeen koiralle siis aina annetaan makupala/lelu/jokin muu koiran himoitsema palkkio.
Koulutus:
Naksutinkoulutuksessa pyritään siihen, että koira yrittää mahdollisimman aktiivisesti tehdä työtä ansaitakseen palkkion, se tarjoaa käytöksiä ohjaajan pysyessä passiivisena. Jonkin asian opettaminen aloitetaan palkitsemalla ensin pienistäkin vähän-sinnepäin -tyylisistä suorituksista. Palkitsemalla saadaan koiran tarjoamat käytökset ohjattua kohti toivottua lopputulosta. Kaikkki vähänkin monimutkaisemmat liikkeet jaetaan pieniin osasiin, jotka opetetaan erikseen ja lopuksi yhdistetään lopulliseksi suoritukseksi. Muista, että jos koira toimii erityisen hyvin, ei sitä palkita usealla peräkkäisellä naksautuksella, vaan useammalla yhtä naksua seuraavalla makupalalla!
Yhden koulutusjakson aikana kannattaa opettaa vain yhtä asiaa. Näitä jaksoja voi toki olla useampia lyhyellä aikavälillä, jolloin voit harjoitella saman päivän aikana useampia suorituksia. Esimerkiksi jos haluat opettaa koiralle sekä maahanmenoa että tassun antamista, voit opettaa ensin maahanmenoa, pitää tauon ja siirtyä vaikkapa eri paikkaan, ja opettaa sitten tassun antamista.
Jaa suoritus osasiin ja keskity kunkin opettamiseen erikseen. Esimerkiksi seuraamista opettaessa voit ensin palkita katsekontaktista, sitten pää tai lapa polvesi tasalla kulkemisesta, sitten sopivan sivuttaisetäisyyden päässä jalastasi kulkemisesta, ja näin rakentaa kokonaisen seuraamissuorituksen. Koiralla tulee olla aina hyvä mahdollisuus saavuttaa palkkio. Jos vaadit suoraan täydellistä seuraamista ennen naksua, pystyt todennäköisesti palkitsemaan niin harvoin, ettei koira hoksaa mitä tekee oikein, vaan kyllästyy koko touhuun.
Vahvistetiheyden tulee etenkin koulutuksen alkuvaiheessa olla todella suuri, eli koira tekee oikein, kuulee naksun, saa palkkion, ja tekee uudelleen oikein tiheään tahtiin - nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että mitä suurempi vahvistetiheys, sen parempi. Jos naksujen väli venyy useiksi kymmeniksi sekunneiksi, keskeytä koulutustuokio ja suunnittele harjoitus uudelleen. Alentamalla kriteeriä eli koiralta naksun saamiseen vaadittua suoritustasoa ja/tai pilkkomalla opetettava asia pienempiin osiin pystyt nostamaan vahvistetiheyden toimivammalle tasolle. Liian alhainen vahvistetiheys on etenkin aloittelevan naksuttelijan tavallinen virhe. Hälytyskellojen tulisi soida päässäsi, jos koirallasi on koulutettaessa aikaa vilkuilla ympärilleen, haukotella, vinkua tai läähättää. Myös ajoitus on tärkeä: naksauta mieluummin liian aikaisin kuin myöhään, koiran vasta juuri alkaessa tehdä jotain oikein. Nämä kolme tekijää - ajoitus, kriteeri ja vahvistetiheys - ovat useimpien koulutuksessa eteen tulevien ongelmien takana.
Kuinka alkuun opetuksessa?
Kun alat opettaa jotain uutta asiaa, paloittele ensin mielessäsi valmis suoritus pieniin osiin. Mieti, mistä aloitat, ja päätä, mitä koiran tulee tehdä saavuttaakseen ensimmäisen välietapin. Vasta tämän jälkeen hake koira ja makupalat :-)
Uusien asioiden opettamisen voi aloittaa kolmella eri tavalla:
1. Odota, että koira tarjoaa jotain toimintaa, joka on " vähän sinne
päin" ja naksauta. Palkkaamalla aina vain paremmista suorituksista saat
näin muokattua koiran käyttäytymisen kohti haluamaasi suoritusta.
2. Sieppaa lennosta jokin koiran tekemä asia. Esim. jos haluat opettaa
koirasi menemään maahan, naksauta ja palkkaa koiran spontaanisti tehdessä niin.
Pian huomaat, että koira alkaa tarjota tätä käytöstä haluten ansaita sillä
palkkion, jolloin voit siirtyä kohdan 1 mukaiseen koulutukseen.
3. Ohjaa tai houkuttele koira kohti haluamaasi suoritusta joko kosketuskeppiä
tms. kohdentamisvälinettä käyttäen (ks. jäljempää), tai suoraan esim.
makupalalla houkuttelemalla. Kun olet muutamia kertoja palkannut koiran
tällaisesta suorituksesta, kokeile, tarjoaisiko se jo käytöstä ilman
houkutteluakin - jolloin voit palkata sen ja siirtyä kohtaan 1.
Koulutusesimerkki 1: luopuminen
Luopuminen on ensimmäinen asia, joka koiralle kannattaa opettaa
naksuttimeen ehdollistamisen jälkeen. Se tarkoittaa yksikertaisesti sitä,
että koiralle opetetaan, ettei se hamuamalla tai väkivalloin ottamalla saa
palkkiota (vrt. ihmisten hyvät pöytätavat), vaan saadakseen sen, mitä se
eniten haluaa, koiran tulee ensin luopua siitä. Tästä on hyötyä paitsi
siinä, ettei koira syö sormiasi tai nakerra nyrkkiäsi pitäessäsi makupaloja,
myös siinä, että koira keskittyy koulutukseen paremmin. Se oppii, että se
pitää tehdä jotain saadakseen koulutettua sinut antamaan palkkion.
Aloita harjoittelu käymällä istumaan tai kyykkyyn koiran eteen. Laita käteesi
makupala ja sulje nyrkki. Odota, kunnes koira keskeyttää hetkeksi kätesi
haistelun, tökkimisen tai hamuamisen, ja naksauta sillä hetkellä avaten
sitten nyrkkisi ja antaen makupalan. Vähitellen tilannetta vaikeuttamalla
voit edetä siihen, että koira ottaa katsekontaktia tai astuu askeleen
taaksepäin pyytäen sinua antamaan palkkion.
Luopumista kannatta harjoitella muissakin tilanteissa kuin ruokaa annettaessa. Koirasi voi esimerkiksi oppia pyytämään katsellaan tai vaikkapa istahtamalla sinulta lupaa juosta leikkimään koirakaverinsa kanssa sen sijaan, että se livistäisi sinne ensimmäisen tilaisuuden tullen!
Koulutusesimerkki 2: katsekontakti
Ole on tutussa, rauhallisessa ympäristössä, mieluiten koira irrallaan. Odota, että koira vilkaisee edes hieman sinuun päin, naksauta ja palkitse. Lisää käskysana siinä vaiheessa, kun olet täysin varma, että koira katsoo sinua sanottuasi sen. Harjoittele eri ympäristöissä, lisää vaadittua tuijottamisaikaa. Naksauta välillä heti koiran katsoessa, toisinaan vasta useiden kymmenien sekuntien päästä, eli vaihtele palkitsemishetkeä. Ala palkita epäsäännöllisesti, ja siirry naksuttimen käytöstä "normaaliin" koulutukseen.
Koulutusesimerkki 3: Laatikkoleikki
Hauska ja hyödyllinen alkeisharjoitus, jossa koira oppii tarjoamaan käytöksiä
ja kouluttaja parantamaan naksun ajoitusta. Aseta lattialle pahvilaatikko (tai
mikä tahansa esine, joka ei ole koiralle vaarallinen eikä arvokas). Odota hiljaa
ja palkitse mistä tahansa laatikkoon liittyvästä käytöksestä, jota koira
tarjoaa. Jos sinusta tuntuu, ettei koira tee mitään, vaan pelkästään istuu
paikallaan, katso tarkemmin: aluksi voit palkita vaikka silmien liikauttamisesta,
sitten pään kääntämisestä jne. Ennemmin tai myöhemmin koira siirtyy laatikon
luokse. Palkitse erilaisista asioista, joita koira tekee, esim. menee laatikon
taakse, koskettaa sitä kuonollaan, laittaa tassunsa laatikkoon... Palkitse yhdestä
käytöksestä kerrallaan, ja kun koira pääsee kärryille, lopeta siitä palkitseminen
niin, että se joutuu keksimään jonkin uuden tempun tilalle. Mitään sanoja ei
tarvitse käyttää, tarkoituksena on vain saada koira aktiiviseksi ja oma-aloitteiseksi
koulutettaessa.
Huom! Jos koiraa on aikaisemmin koulutettu sitä voimakkaasti houkutellen ja ohjaillen sekä vääristä suorituksista rankaisemalla, voi tämä harjoitus olla sille liian vaikea. Opeta tällöin koiralle mieluummin vahvaksi kosketuskepin ja -alustan koskettaminen, ja hyödynnä niitä koulutuksessa.
Kosketuskeppi ja kosketusalusta
Kohdentaminen (engl. targeting) on erittäin hyödyllinen apuväline monen asian opettamisessa. Se on myös yleensä asia, jonka hyödyllisyyttä ei ensimmäisen koiransa kanssa naksuttelua aloittava kouluttaja hevin usko vaan paremminkin naureskelee toisten keppihömpötyksille. Tällä kertaa kannattaa kuitenkin uskoa.
Kosketuskepin voit tehdä laittamalla esim. kukkakepin päähän askartelumassapallon, kosketusalustaksi taas käy vaikkapa pyyhe, pahvinpala, pakasterasian kansi tms. Olennaista on, että kohdentamisharjoitusten väline ei ole syötävää eikä mitään itsessään koiraa kiinnostavaa (kuten sen lempilelu olisi). Aloita ottamalla keppi käteesi, pidä sitä aivan koiran koiran edessä (älä kuitenkaan tyrkytä sitä koiralle!) ja naksauta, kun koira koskettaa sen päätä kuonollaan. Kun tämä sujuu, siirrä keppiä eri paikkoihin: ylös, alas, maahan... Kun koira koskettaa keppiä epäröimättä, vaadi useampia tökkäisyjä ennen naksua. Lisää käsky, esim "koske", kun koira koskettaa keppiä innokkaasti aina välittömästi sen nähdessään.
Kosketusalustan opettaminen tapahtuu samalla periaatteella. Kyykisty maassa olevan alustan viereen ja palkitse aluksi koiraasi kaikesta mielenkiinnon osoittamisesta alustaa kohtaan. Etene koulutuksessa, kunnes koirasi läppää käpälällään alustaa heti tilaisuuden saadessaan. Anna toiminnalle nimi, esim. "osu".
Kosketuskeppiä ja -alustaa voidaan käyttää sellaisissa tilanteissa, joissa perineisessä koulutuksessa houkuteltaisiin koiraa makupalalla tai lelulla oikeaan suoritukseen. Koska keppi ja alusta eivät itsessään ole koirasta kiinnostavia, vaan pelkkiä välineitä palkkion saamiseksi sinulta, on ne helppo häivyttää, eli vähitellen poistaa suorituksesta. Kohdentamisesta on hyötyä esimerkiksi suuntäkäskyjä, eteenmenoa, seuraamista, hyppyä, agilityn kontaktiesteitä, toko-ruutua yms. opetettaessa. Lisäksi se on erinomainen keino kouluttajalle opetella naksuttimen käyttöä - toiminto on niin yksinkertainen, että niin oman onnistumisensa kuin virheensä huomaa helposti. Suosittelen lämpimästi kosketuskepin opettamista heti luopumisen jälkeen toisena asiana koiralle jo senkin vuoksi, että monesti ensimmäisestä opitusta tempusta tulee koiran suosikki, jota se tarjoaa useammin kuin muita käytöksiä. Kohdentamisen tarjoaminen ei onnistu, ellei kohdetta ole näkyvillä - toisin olisi esimerkiksi maahanmenon tarjoamisen kanssa...
Ongelmia?
- Jos koira pelkää naksutinta, se totutetaan siihen pikkuhiljaa. Äänen
saa vaimennettua laittamalla naksuttimen paksun rukkasen sisään, pitämällä
sitä selän takana, harjoittelemalla ulkona kovalla tuulella koiran ollessa
tuulen yläpuolella jne. Älä heilauta naksutinta klikatessasi, sekin voi
pelottaa koiraa. Voit aloittaa totuttelun avustajan kanssa: anna jonkun toisen
naksauttaa niin kaukana teistä, että koira vain juuri ja juuri kuulee äänen,
eikä vielä reagoi pelokkaasti. Vielä yksinkertaisempi ratkaisu on tietysti olla
käyttämättä naksutinlaatikkoa ja korvata se joko naksusanan tai jonkin
hiljaisempaa ääntä pitävän välineen käytöllä.
- Jos koira ei tarjoa käytöksiä, palkitse sitä ensin pienimmästäkin liikahduksesta.
Makupalat voi heittää maahan, jolloin se joutuu liikkumaan niitä hakiessaan.
- Jos koiraa ei kiinnosta pätkääkään yhteistyö, sitä voi rangaista jättämällä sen
yksin, ilman huomiota. Sisätiloissa toiseen huoneeseen poistuminen ja ulkona
kiinni sitominen ja itse muualle meno lyhyeksi hetkeksi saavat useimmat koirat
harkitsemaan asiaa uudestaan. Yleensä ns. tottelemattomuus johtuu tosin vain
siitä, että on yritetty edetä liian nopeasti.
- Jos koira ei vain kiinnostu koulutuksesta siitä huolimatta, että oma
ajoituksesi, kriteerin asettaminen ja vahvistetiheys ovat kunnossa, ei sinulla
oleva palkka ole todennäköisesti koiran mielestä tavoittelemisen arvoinen.
Esim. makupala ei varmasti vedä nuoren uroskoiran mielestä vertoja juoksunartun
hajulle! Ongelman voi ratkaista kahdella tavalla: vähennä joko kilpailevia
palkkioita (mene kauemmas toisista koirista, hajukohdista tms.), käytä
häiriölähdettä palkkiona (esim. vapauta koira haistelemaan sulotuoksuista
heinätupasta palkaksi naksun jälkeen), tai hanki itsellesi käyttöön jotain,
mitä koira haluaa saada vielä enemmän kuin koulutusta häirinnyttä tekijää.
Mistä naksuttimia ja lisätietoa?
Naksuttimia saa lähes kaikista lemmikkitarvikaupoista, suurista koiranäyttelyistä
tai netistä tilaamalla. Hinta vaihtelee n. 2-10 euron välillä.
Suomeksi on ilmestynyt Karen Pryorin kirja Koira ja delfiini.
Kotimaista tuotantoa edustavat Veli-Matti Ahosen Naksutinkoulutuksen perusteet ja Esa
K. Viitalan Klikkerikirja. Englanninkielisistä kirjoista
tutustumisen arvoisia ovat mm. Melissa Alexanderin Click for joy!,
Morgan Spectorin TOKOon keskittyvä Clicker training for obedience.
WWW-sivuja:
Veli-Matti Ahosen naksutinkoulutussivusto
Clicker Solutions